Uusia ideoita löytyy ihan mistä vain
Lehtori Tuomas Mäki-Ontto Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisesta opettajankoulutuksesta pohtii haastattelussa sitä, miten hän löytää uusia ideoita ja muistuttaa, että muutosta ei kannata tehdä vain muutoksen vuoksi. Haastattelu on osa Huippuosaamisen opehuone -materiaalia.
Mitä hyötyä on uusista ideoista, jos rutiini ja totuttu riittää?
Näillä totutuilla tavoilla pärjää tänään, mutta pärjääkö huomenna eli tulevaisuudessa? Maailma muuttuu, se teknologisoituu ja automatisoituu. Totuttu ei välttämättä enää riitä siihen. Pärjätään nyt, mutta entä sitten vuoden päästä? Ajaako joku ohi ja minulle ei enää olekaan käyttöä? Muutos tapahtuu hitaasti, mutta maailman menoon pitää mukautua.
Rutiinit ovat mielestäni äärettömän hyviä. Sen tyyppiset rutiinit, jotka vapauttavat sinua ja automatisoivat tekemään tiettyjä asioita. Ne antavat aikaa ja energiaa johonkin muuhun. Jos rutiinit tarkoittavat toimimista miettimättä mitä tekee, niin se on toki huono juttu.
Mistä löydän uusia ideoita?
Uusia asioita löytyy ihan mistä vain. Jos niitä ei ole valmis ottamaan vastaan, niin uusia ideoita ei koskaan löydä. Keskeisintä on varmastikin olla utelias, avoin ja kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu.
Yhteisöissä ja yhteistyössä on iso voima, jos aidosti kuuntelee toisia ja uskaltaa kysyä tyhmiä kysymyksiä. Sitä kautta oivaltaa!
Henkilökohtaisesti arvokkaana koen verkostot, ihmiset ja ihan viimeisimpänä tärkeäksi on noussut kirjallisuus. Hyvin toimitettu sisältö auttaa bongaamaan itselle uuden ajatuksen.
Oma ajattelu pitää saada liikkeelle ja olenkin asettanut itselleni tavoitteen. Olen madaltanut kynnystä oppimiseen ja jos lukemastani tai kuuntelemastani kirjasta jää yksi oivallus, olen onnistunut. Laitan oivaltamani asian ylös ja palaan siihen myöhemmin.
Onko muutos mahdollisuus vai haitta?
Ajattelen haittaa mieluummin haasteena. Minulla on pitkä oppilaitosjohdon tausta ja olen tehnyt monipuolisesti kaikkea. Tällä hetkellä olen ammattikorkeakoulussa opettajana. Muutos on organisaation ja johtamisen näkökulmasta tuttua ja jatkuvaa.
Näkisin, että jos muutosta tehdään muutoksen vuoksi, niin se on haasteellista. Pitäisi pystyä täysin perustelemaan, miksi jotakin toimintatapaa muutetaan. Joskus muutos ei vain sovi organisaation kulttuuriin.
Esimerkiksi digitaalisissa oppimisympäristöissä on tyypillisesti muutoksia ja välillä muutokset tulevat nopeasti. Edelliseen toimintatapaan ei ole päästy kunnolla kiinni, kun jo tuleekin vähän parempi alusta tai tapa toimia.
Mahdollisuus avaa oven johonkin uuteen. Olisi hyvä miettiä, miksi uuteen ollaan menossa. Yksilön kannalta muutosten määrä tulisi olla hallittua.
Aki Hintsa kertoo kirjassaan Voittamisen anatomia, että ihmisellä voisi olla kolmea muutosta kerralla ja näitä on juurrutettava vähintään kolme kuukautta. Tämä on mielestäni totta.
Ihminen on kokonaisuus, joka sopeutuu muutokseen noin sadassa päivässä, jos sitä ruutiininomaisesti toteutetaan. Muutoksen edessä on hyvä olla avoin ja samalla kriittinen, jotta osaa kysyä Miksi-kysymyksen.
Miten voisin olla avoimena uusille ideoille yhdessä opiskelijoiden kanssa?
Opettajalle yksi suurista haasteista on antaa ohjat pois eli ei ollakaan enää se aktiviinen toimija. Se ei välttämättä toimi kaikilla aloilla, mutta jos antaa avaimia opiskelijoille, se voi avata itselle uusia näkymiä.
Uutta kulmaa tuovat vieraat työelämästä. Tai pariopettajuus, jossa kollega opettaja vierailee opetustunnilla. Lisäksi tapahtumat ja oikeastaan kaikki, millä päästään pois perusrutiineista.
Yhteisten tutkinnonosien kohdalla voisimme tuoda takaisin sellaisia elementtejä kuten taide, kulttuuri ja liikunta, jotka haastavat yleissivistävyyttä. Tarkoituksena olisi pöyhiä eloa tuttuun opiskelijaryhmään, jossa saman opettajan kanssa ollaan tutuissa tiloissa.
Muistetaan kuitenkin opettajan perustehtävä valmentaa opiskelijoita työelämään. Ehkä juuri niissä rajapinnoissa syntyy uusia ideoita, kun opettaja osallistaa.
Onko sinulla tästä jokin kokemus tai esimerkki?
Minulla on tekniikan tausta, ammatillinen koulutus pohjalla ja samalla kiinnostus taiteeseen, kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Omilta opintoajoilta on jäänyt mieleen se, miten kansalaistiedon tunnilla opettaja kävi kanssamme tarinallista vuoropuhelua. Käsittelimme tiettyjä asioita keskusteluiden kautta. Tästä syntyi liki 30 vuotta sitten itu ja kipinä olla utelias kaikilla rajapinnoilla.
Olen nähnyt Taitaja-tapahtumassa, miten siellä pääsee kurkistamaan oman alan teknologiaan, huippuosaajiin ja opettajan näkökulmaan. Näkee, miten omaa alaa haastetaan vaikeiden tehtävien kautta. Samalla näet täysin muita aloja.
Jos opettajalla on mahdollisuus päästä mukaan, ehdottomasti suosittelen lähtemään. Se on yksilöllisen osaamisen kehittämisen näkökulmasta yksi parhaista hankkeista, mikä yksilölle voi osua, jos vaan heittäytyy mukaan.
Kun on mukana rakentamassa Taitaja-tapahtumaa, siitä saa substanssia, pystyy luomaan valtakunnallisia verkostoja ja näkee mitä omassa ammattikentässä tapahtuu. Sen vuoden jälkeen voi kysyä, osaanko hyödyntää näitä syntyneitä verkostoja oppimiseen. Siihen voi ottaa opiskelijatkin aktiivisesti mukaan.
Tarvitaanko uusia ideoita?
Omia ajatuksia pitää osata kyseenalaistaa tässä teknologisoituvassa ajassa. Esimerkiksi käsitys, että kynä ja paperi on huono juttu ja kaikki pitäisi saada digitaaliseksi. Siinä kohden tulisi pysähtyä ja katsoa sitä vanhaa asiaa eri kulmasta. Haastaa omaa ajattelua, uudelleen pohtia ja miettiä yhdessä, voisiko tästä vanhasta olla vielä johonkin.
Fakta on se, että jos uusien ideoiden myötä lähdetään tekemään jotain uutta, niin todennäköisesti tulee muutos eteen. Se voi aiheuttaa isoja, pitkiä prosesseja. Pitäisi kysyä, saadaanko sitä valmiiksi ennen kuin taas seuraava tulee. Mikä on uusien ideoiden merkitys?
Olen sitä mieltä, että uusia ideoita tarvitaan. Ehdottomasti pitää nähdä uusia ideoita, kehittyä ja mennä eteenpäin. Samaan aikaan tulee olla kriittinen omalle ajattelulle yksin ja yhdessä.
Helposti lähdetään erilaisten ismien ja teknologisten ratkaisuiden mukaan. Vasta myöhemmin tiedetään aidosti, onko tämä välttämättä hyvä juttu.
Sanoisin, että itsensä pitäminen avoimena uusille ideoille on tulevaisuuden kansalaistaito.