Rentous ja draamapedagogiikka
Haastateltava Anu Utter Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Utter kouluttaa pedagogista pätevyyttä tuleville ammatillisille opettajille. Haastattelu on osa Huippuosaamisen opehuone -materiaalia.
Mitä draamapedagogiikka on?
Se on pitkälti erilaisten asioiden, ympärillä olevan maailman, ilmiöiden ja oman itsensä tutkimista.
Augusto Boal on sanonut: – Taide on tiedon erityinen muoto.
Minusta se on hyvä kiteytys. Taidelähtöisillä menetelmillä pystytään vapaina ihmisinä yhdessä tutkimaan ja pohtimaan erilaisia asioita. Olemme kaikki samalla viivalla ja olemme toistemme rinnalla kulkevia.
Opettaja-auktoriteetti muuttuu tasa-arvoiseksi opiskelijoiden kanssa. Aina ei tarvita sanoja tai jatkuvaa puhetta. Voidaan tutkia asioita yhdessä hyvin monella eri tavalla, esimerkiksi liikkeen kautta.
Miten luodaan rento ilmapiiri draamapedagogiikalle?
Äärimmäisen tärkeä asia on ryhmän rento ilmapiiri. Kannattaa nähdä se vaiva, että lähdetään rakentamaan luottamusta ja huomataan ryhmäytymisen merkitys.
Oma taustani on nuorisotyössä. Alusta alkaen olen pyrkinyt luomaan turvallisen ja rennon ilmapiirin. Se lähtee jo kohtaamisosaamisesta. Jokainen on hyvä omana itsenään ja arvokas sellaisenaan kyseisessä hetkessä ja tilanteessa.
Opettajan tulisi huomata jokainen. Oma tapani on ollut olla paikalla hyvissä ajoin ja huomata sekä tervehtiä jokaista, joka tulee paikalle. Pieniä asioita suurella merkityksellä.
Rentouden ilmapiiriä tukee vahva käsitys vapaaehtoisuudesta. Ketään ei saa missään nimessä pakottaa. Pelkona voi olla, etten ole hauska tai en osaa näytellä. Paineen alla tai pakotettuna ei pidä lähteä toimimaan.
Esiintymistaidoista ei ole kysymys. Hyvä tapa on kertoa etukäteen, mitä odotetaan. On paikallaan selventää, että opiskelija voi niin halutessaan ihan rauhassa seurata, mitä muut tekevät.
Mitä draamapedagogiikan avulla voidaan saada aikaan?
Oma näkemykseni on, että hirveän paljon! Kokonaisvaltaista oppimista ja oivaltamista.
Kun tehdään yhdessä ja ollaan samassa todellisuudessa, meillä on kaikki aistit käytössä. Käytämme omaa kehoa, ääntä, musiikkia, yhdessäoloa ja ehkä ollaan toisen kanssa kontaktissa.
Opitaan hyppäämään toisen saappaisiin. Saadaan selvyyttä, miksi joku toimii noin tai näin. Rooleja vaihtamalla opitaan ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja kasvatetaan tunnetaitoja.
Onko sinulle jäänyt mieleen jokin hetki, jossa nuori on saanut rohkeutta tai voimaa draamapedagogiikan avulla?
Montakin! Olen nähnyt, miten nuori on saanut rohkeutta toimia ja toteuttaa, vaikka pelottaa. On voitettu ajatus “Ei minusta ole siihen”.
Olen saanut hyvää palautetta, kun nuori on kokenut tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. On tullut huomioiduksi omana itsenään. Arkipäivän esimerkkinä se, että on uskaltautunut hakemaan töitä.
Opiskelijoiden kanssa on tehty harjoitteita, miten lievitetään jännittämistä. Mitä vaikutusta on oman kehon asennolla. Missä jännitys tuntuu? Pystytään menemään tilanteisiin jännityksestä huolimatta. Tunteen hyväksyminen auttaa, jotta jännittäminen ei nouse niin vahvaksi.
Suosittelisitko muille?
Ehdottomasti. Draamapedagogiikka on yksi parhaimmista lähestymistavoista ohjaamisessa ja opettamisessa.
Kun ollaan tunteiden kanssa tekemisissä, voi osallistujien keskuudessa nousta vahvoja tunnereaktioita jonkin asian tai ilmiön parissa. Suosittelen opettajia kokeilemaan ensin itse, jotta olisi tietoinen, mihin on ryhmäänsä kuljettamassa.
Mitä opettajan tulisi ottaa huomioon draamapedagogiikkaa harkitessaan?
Rakenna luottamusta ihan ensimmäiseksi. Opettajat tietävät, miten oma ryhmä on ryhmäytynyt. Onko porukassa turvallista?
Kirjasuositus: Miina Maasola ja Sari Toivakka: Itsetunto kohdalleen.
Kirjassa on avattu erilaisia menetelmiä, joita voi omassa ryhmässä testata. Luo turvallisuuden tunnetta ja avoimuutta sopimalla työtavat ja reunaehdot etukäteen.
Lopuksi neuvo: Muista kiittää ja arvostaa sitä, että opiskelija ottaa osaa yhteiseen tekemiseen. Kaikki, mitä hän tekee, on oikein. Tässä ollaan oman ilmaisun kanssa tekemisissä ja hirmuisen herkällä alueella.
Pääroolissa on aina osallistuja, ei opettaja. Ohjaajan oma innostus on välttämättömyys. Jos ohjaaja on itse innostunut, niin silloin tapahtuu hienoja asioita!