Suomen maajoukkue kiinnostaa mediaa: Helsingin Sanomat ja Keskisuomalainen tekivät tänään haastattelut Suomen joukkueesta. Myös World Skills London –kuvausryhmä on haastatellut suomalaisia kilpailijoita. Lisäksi autotekniikan kilpailija pääsi avajaisiltana brittiläiseen televisioon. Suomen maajoukkueen mukana kulkee videokuvaaja Suomesta, minkä ansioista kisatunnelmista tulee joka päivä yksi uusi video osoitteeseen http://www.youtube.com/user/SkillsFinland. Kannattaa käydä katsomassa!

bloggasi Marsa

Ensimmäinen kilpailupäivä: ”alussa jännitti, sitten homma lähti rullaamaan ja lopuksi meni ihan hyvin” (yhden kilpailijan hyvin joukkueen yleisiä tunnelmia kuvaava kommentti)

Ensimmäinen kilpailupäivä alkoi jälleen varhaisaamiaisella, mutta tänä aamuna tunnelma oli jo sopivan latautunut kilpailua varten. Keskittyneisyyden pystyi aistimaan hyvin Immon ravintolan oven viereen perustamassa ”toimistossa”, jossa jokainen kävi kirjautumassa. Kilpailupaikoilla oli toisistaan aikalailla poikkeavia valmiusasteita, mikä heijastui myös lajien kulkuun päivän aikana. Joissakin lajeissa päästiin heti tiukasti kilpailemaan ja esimerkiksi lentokonehuoltolajissa päivän lopetus venyi lähes kahdella tunnilla suunnitellusta. Kahden lajin edustajilla ei ollut lainkaan lounastaukoa, mikä oli ikävä suunnitteluerhe kilpailijoiden kannalta. Kokonaisuus sujui kuitenkin kohtalaisesti ja se loi pohjaa tulevien päivien kilpailulle.

Kouluvierailumme tuttuja lapsia tuli kilpailupaikalle, mikä loi mukavan lisävärin päivään. Koululaisia oli kaiken kaikkiaan paljon paikalla, kuten myös muita vieraita. Hallin suuruus vaikeutti yleisömäärän arviointia, mutta kulkuväylien ajoittain ruuhkaisuus kertoi siitä, että kilpailut kiinnostavat laajalti. Turvajärjestelyt ovat tiukat, mikä hidastaa ainakin vierailijoiden liikkumista. Tämän saivat kokea myös Suomesta kisoja seuraamaan tulleet yhteistyötahot.

Illalla pidetyssä joukkuepalaverissa oli kilpailijoilla väsymyksestä huolimatta hyväntuulinen olotila, joka lupaa hyvinä suorituksia myös huomiselle päivälle…

Kirjoitti Juha

Kouluvierailun jälkeen joukkueella oli pieni parin tunnin hengähdystauko, josta osa kuitenkin kului juhlakuntoon laittautuessa: klo 16.15 joukkueen piti olla juhlatamineet päällä, kravatit ja huivit ojennuksessa ja matkaliput ja avajaisten pääsyliput taskussa siirtymässä ruokailun kautta itse avajaistilaisuuteen. Söimme. Matkasimme ensin junalla ja sitten metrolla O2-hallille, jossa meidät ohjattiin istumaan aivan eturiviin, lähelle lavaa.

Paikka oli mitä mainioin, sillä siinä pääsi nauttimaan tasokkaasta avajaisohjelmasta oikein aitiopaikoilta. Ohjelmaan kuuluu Iso-Britannian eri kolkilta kerättyä musiikkia ja tanssiesitystä, ja perinnemusiikkiin yhdistettiin sujuvasti paljon tunnistettavaa poppia ja rokkia suuren kuoron laulamana. Kaikkea koristi akrobaatit, sekä huikean taitava beat-boxaaja, nuori mies, joka pelkästään oman suun ja mikrofonin avulla loihti mitä erilaisimpia äänitehosteita sekä konemusiikkia jäljittelevää rytmiä. Molemmilla katsomosivustoilla vielä koululaisryhmät lauloivat mukana kuoro-osuuksissa, joten nähtävää ja kuultavaa riitti!

Avajaispuheet olivat onnistuneita ja ne olivat taitavasti suunnattu juuri kuulijakunnalle, korostaen niin ohjelmassa mukana olleiden nuorten lahjoja kuin kilpailijoiden ammattitaitoakin. Puheita saimme kuunnella seisaaltaan, sillä niiden jälkeen meidän oli jo määrä marssia liput liehuen lavan poikki ja cat-walkin yli joukkueiden esittelykulkueessa. Kisajärjestäjien kömmähdys – Suomen nimi mainittiin, mutta Ranskalaiset marssitettiin ennen meitä lavalle – ei sekään pilannut juhlatunnelmaa, vaan iso joukkue sai ansaitsemansa huomion täyttäessään koko kerralla lavan, cat-walkin kuin lattiankin.

Joukkueiden marssien jälkeen jäljellä oli enää eksperttien ja kilpailijoiden vala reilusta kilpailusta hyvässä hengessä. Kilpailut julistettiin alkaneiksi ja oli aika painua yöpuulle. Ensimmäinen kilpailupäivä oli yön jälkeen edessä.

Atte

Joukkue nousi aikaisin (klo 6.30) aamulla nauttimaan hotelliaamiaista. (Aamiainen on jaettu vuoroihin jotta kaikki hotelliimme majoittuneet isot joukkueet mahtuvat ruokailemaan kukin vuorollaan.) Sitten olikin pari tuntia vapaata aikaa ennen seuraavaa ohjelmaa, kouluvierailulle suuntaamista. (Muutama kilpailija kiiruhti lajipaikoilleen jatkamaan eilen aloitettua tutustumista ja valmistautumista, siksi he joutuivat valitettavasti sivuuttamaan kouluvierailun.)

Ilma oli viilentynyt, joten kouluvierailulle liikkuva joukkue sai pukea takkia paidan ylle. Marssimme Excel-hallille odottamaan bussien saapumista. Puolitoistatuntisen odottelun ja vartin siirtymisen kuluttua joukkue oli lopulta koululla. Joukkue otettiin vastaan liehuvien lippujen ja iloisten ilmeiden saattelemana. Odottamassa oli lapsia kolmivuotiaasta 11 vuoteen saakka. Team Finland ohjattiin juhlasaliin, jossa lapset lauloivat meille muutaman laulun. (John Lennonin "Imaginen" ja Suomalaisia ilahduttaneen "Tuu tuu tupakkirulla" -kehtolaulun) Sitten oli muutaman puheen aika. Koulun edustajat puhuivat ensin. Sitten oli delegaattimme Timo Lankisen vuoro. Lopuksi puhumaan kutsuttiin muutama kilpailija, Markus Lintuala ja Jani Sihvola.

Paikalla oli sattumalta yksi juhlittava joukkueessa, Heikki Salo, jolle laulettiin "Paljon onnea vaan" niin suomeksi kuin englanniksikin.

Joukkue jaettiin pienempiin porukoihin, joita kuljetettiin koululuokissa vastaamassa lasten kysymyksiin. ("Suomen suosituin urheilu", "Suomalainen ruokakulttuuri", "Milloin Suomessa aloitetaan koulu jne.) Sitten joukkue koottiin taas yhteen ja lapset kertoivat sille niin koulustaan, Lontoosta kuin tulevista Olympialaisista. Ruokailimme, kiitimme, vaihdoimme lahjoja. Sitten olikin aika poistua ja palata hotellille illan valmisteluita varten.

Matka piirtyi taatusti kaikkien mieleen: Koulu oli suomalaisittain erilainen, kattaen lapset lastentarhasta peruskoulun ala-asteelle. Suhtautuminen joukkuettamme kohtaan oli samaa luokkaa maailman huippu-urheilijoiden nauttiman ihailun kanssa. Liput liuhuivat ja kannustushuudot kuuluivat niin tullessa kuin poistuessammekin.

Atte