Yksilöllinen kohtaaminen luo motivaatiota

Päädyin opiskelemaan hoitoalaa, sillä halusin tehdä työkseni jotain, jonka koen merkitykselliseksi. Hoitoalalla ajattelin voivani konkreettisesti auttaa ihmisiä ja lievittää kärsimystä. Halusin ammattikouluun koska ajattelin, että sitä kautta voin toteuttaa tätä halua nopeammin. Halusin myös osoittaa ammatillisen koulutuksen olevan varteenotettava vaihtoehto. Yllätyin kohdatessani niin paljon alan ja ammattikoulun vähättelyä ja avointa arvostelua.

Viihdyin vaihtelevasti peruskoulussa ja ammattikoulussa. Riippui paljon opettajasta tai kurssin toteutustavasta, miten viihdyin kullakin kurssilla. Yleisesti ottaen uskon viihtyväni koulussa, sillä uuden oppiminen, asioiden oivaltaminen sekä itsensä ylittäminen saavat minut innostumaan.

Motivaatio opiskeluun syntyy, kun tuntee tulevansa kohdatuksi yksilöllisesti ja tuntuu, että ihmiset haluavat sinun onnistuvan. Itse sain kokea tämän, kun minua pyydettiin osallistumaan Taitaja-karsintoihin vuonna 2009. Motivaationi opiskelua kohtaan oli tuolloin kateissa, koska opiskelu ei tuntunut innostavalta. Tuntui kuin opiskelua toteutettaisiin linjastomaisesti, opiskelijat vain vaihtuivat. Lisäksi monet kurssit tuntuivat ”täytekursseilta”, enkä löytänyt niistä yhteyttä käytännön työhön. Taitaja-harjoitteluissa tehtävät olivat case-muodossa, jolloin oli helppo nähdä opiskeltavien asioiden yhteys käytäntöön. Ohjaus oli yksilöllistä ja kannustavaa, jonka ansioista opiskelukin alkoi tuntua taas merkitykselliseltä.Blubaum_Anna_DSC5520_1200x2121_1.jpg

Opiskelijat tasa-arvoisina kohtaava ja aidosti opiskelijoistaan välittävä henkilökunta lisää mielestäni oppimisen mielekkyyttä. Näin tehdessään henkilökunta huomioi mielestäni yksilöt paremmin ja vahvistaa samalla opiskelijoiden itseluottamusta, mikä tukee myös oppimista.

Mielestäni olisi tärkeää saada toteuttaa opiskelua eri tavoin sekä luokkahuoneen sisällä että erilaisilla opintopoluilla. Tällä hetkellä oma kokemukseni on, että tämä mahdollisuus on paljolti kiinni opettajan tahdosta tai kyvystä tarjota sitä. Parhaita muistojani koulusta ovat juuri ne, joissa olen saanut itse päättää tavasta toteuttaa tai suorittaa jokin kurssi. Valinnanvapaus ja tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan opiskeluunsa lisäävät opiskelun mielekkyyttä. Se myös lisää tunnetta siitä, että minuun ja arviointikykyyni luotetaan.

Koulussa voitaisiin opettaa mielestäni enemmän kuinka ottaa itse selvää asioista, joista kaipaa lisää tietoa. Lisäksi toivoisin rohkeutta kyseenalaistaa ajatuksia ja toimintamalleja, jotka tuntuvat itselle vieraalta. Oma kokemukseni on, että koulun ulkopuolella opittua ei hyödynnetä tai arvosteta tällä hetkellä riittävästi. Esimerkiksi valinnaiskursseja tai käytännön tunteja pitäisi mielestäni voida hyväksilukea helpommin aiemmalla työkokemuksella.

Oma ammattini on ihmisläheistä käytännön työtä, jota oppii vain tekemällä. Koulussa opetetaan lähinnä teoriaa, mutta ihmisten kohtaamisen ja työnteon suunnittelun harjoittelu tapahtuu käytännön harjoitteluissa ja työelämässä. Mielestäni näitä asioita voitaisiin kuitenkin harjoitella myös koulussa enemmän ennen käytännön harjoitteluja, esimerkiksi case-toteutuksilla.

Kulttuurien kohtaamisesta koulussa minulla ei ole juurikaan kokemuksia. Olen nähnyt, että suomenkielellä opiskelu voi olla erittäin haastavaa, jos ei ole äidinkieleltään suomenkielinen. Sairaanhoitajaopinnoissani ryhmässäni on joitain maahanmuuttajia, jotka ovat mielestäni olleet osa ryhmäämme siinä missä kantasuomalaisetkin. Kielivaikeuksista huolimatta osa on valmistunut jopa etuajoissa ja suoriutuneet ansiokkaasti opinnoissaan.

Anna Blubaum on lähihoitaja ja 3. vuoden sairaanhoitajaopiskelija Metropolia AMK:ssa. Hän on osallistunut ammattitaidon SM-kilpailun Taitajan karsintoihin vuonna 2009 ja saanut hopeaa kansainvälisissä EuroSkills 2012- ja WorldSkills 2013 -kilpailuissa.

Anna_Blubaum_2013_blogi.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Skills Finland järjestää yhdessä Sivistystyönantajien ja EduFutura Jyväskylän kanssa Porin SuomiAreenassa keskustelutilaisuuden ”Elämänpituinen opinpolku – pitkää piinaa vai osaamisen iloa?” Keskustelutilaisuus on Kaupungintalon pihassa tiistaina 17.7.2018 klo 11.30–12.30. Pääteemoina ovat hyvinvointi, osaaminen ja suvaitsevaisuus suomalaisessa koulutuksessa. Ihmisten koulukokemuksia tulkitsee ja yleisöä osallistaa Improvisaatioteatteri Kuje ja teemoista keskustelevat opetuksen Nobel-ehdokas Jukka Sinnemäki, opiskelija Anna Blubaum, opetusneuvos Seija Rasku, toimitusjohtaja Teemu Hassinen sekä Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtori Jussi Halttunen ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian johtaja Vesa Saarikoski. #opinpolku #iloavaipiinaa